Mia tuli meille lainaan, kun sen omistajat eivät pystyneet opiskelu- ja työkuvioiden takia tänä keväänä pitämään sitä. Oltiin puhuttu, että kissa olisi kiva, mutta ei ehkä kuitenkaan nyt ryhdytä siihen sitoutumaan. Canin ystävät oli muistaneet tämän kun olivat miettineet kissan kohtaloa. Ja niin kävi, että nyt ollaan ainakin puoli vuotta kissallisia.
Olen viikossa ehtinyt pyörtää jo useamman kissanomistajuuteen liittyvän päätökseni. Kun kissa tuli puheeksi, talouden miespuolisen jäsenen huolena oli että kannattaako sitä ottaa kun siihen kiintyy ja sitten se kuitenkin pitaa antaa pois. Olin reteästi sitä mieltä että ei tuo ole ongelma eikä mikään, kun sen tietää alusta asti. Viime sunnuntaina oli Mian ensimmäinen päivä meillä. Ja illalla allekirjoittanut jo alkoi punoa mitä ovelampia juonia sille päivalle kun takaisinluovutus tapahtuu.. Ehdotuksia otetaan vastaan!
Olin myös päättanyt etta kissahan ei sitten tule makuuhuoneeseen. Ensimmäisenä iltana se oli niin raukka oven takana että sovittiin että se saa tulla makkariin, mutta pidin kiinni siitä että missään nimessä ei sitten sänkyyn. Canin huoli oli että miten sen pystyy tönimaan alas jos yöllä herää ja löytää nukkuvan kissan vierestään. Saattoi olla että sanoin tahan muutaman huumorishenkisen kommentin, ja ekana yönä tönittiinkin kissa pari kertaa maahan. Kunnes sitten toisena yönä heräsin itse siihen, etta kissa kehräsi vieressa. Ei varmaan tarvitse kertoa missä kissa nukkuu nykyään.
Mutta kattokaa nyt toista, voiko sille sanoa ei!
